Eli lähettiin aamulla Oulusta ja arvatkaa kuka hukkasi yhden kalevalan ranneketjun sinne. No minä tietenkin. Sen perään soitellessa sitä yritettiin etsiä ja kerrossiivoojan kiinni saatuani hän ystävällisesti halusi auttaa. Hän meni etsimään korua aikaisemmasta huoneestani. No siinä kävi sitten niin että uudet asukkaat olivat jo saapuneet huoneeseen. Nainen selitti ystävllisesti asukkaille tilanteesta. Ja tottakai huoneen omistajat olivat niin salaisia etteivät halunneet ollenkaan luovuttaa huonettaan pintapuoliseen katseluun. Suoraan sanoen loukkaannuin asukkaiden käytöksestä kun taiustalta kuului "ei meitä kiinosta onko täällä korua vai ei". Ihan sama, missä on yhteishenki... Pitäkööt koruni jos ne sen sieltä löysivät. Kumminkin asian eli tänää saavuimme Vaasaan ja eikös se ole juuri se kunta joka on aina se aurinkoinen. Minun 8 vuotisen Vaasaan matkustamisen aikana aina on satanut vettä. Jopa talvella, mutta ei läheskään joka kerta. Naurattaa. Olen aina suunnitellut kaikkea siistä mutta sitten se perhanan sade hyökkää ja kaikki menee päin vittua. Kumminkin, saapuessamme tajusin jättäneeni puuterin kai ouluun. Lähdin sitten vähän kartsalle shoppailemaan meikkejä. Mukaan tarttui uusi puuteri, etsin kaikki kaupat läpi löytääkseni oikean sävyn eli helvetin vaalean. Ostin myös eyelinerin ja poskipunaa. Totaallinen joka naisen loman kohokohta pästä shoppaamaan. Heh. Illalla mentiin syömään Pancho Villaan, vai miten ikin kirjotetaankaan. Poisuessani olisin voinut varmasti vyöryä kun hampurilainen täytti mut totaallisesti.  Melkein unohdin kertoa että käytiin tänää vielä kalajoella. Uimapuvun puuttumisen takia en päässyt kokeilemaan kuinka lämmintä vesi on maailman mahtavimmalla rannalla. Kumminkin huomenna loma jatkaa matkaasan powerparkkiin ja keskiselle.